Vajaaravitsemus voi vaikuttaa hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn. Terveellisellä, ravitsemuksellisesti täysipainoisella ruokavaliolla on tärkeä merkitys koko elämän ajan. Ikä tai sairastaminen voi kuitenkin vaikeuttaa tarvittavan optimaalisen ravintoainemäärän nauttimista. Energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden riittämätön saanti aiheuttaa vajaaravitsemuksen riskin. Vajaaravitsemuksen yleisiä seurauksia ovat infektioriskin suureneminen, heikotus/uupumus, luuston heikkeneminen, haavojen paranemisen hidastuminen ja jopa sydämen, keuhkojen ja ruoansulatuselimistön toiminnan huononeminen.

Ikääntyminen ja fyysinen hauraus

Vanhuuteen liittyvän haurauden yleisiä merkkejä ovat tahdosta riippumaton laihtuminen, voimien heikkeneminen ja fyysisen aktiivisuuden väheneminen. Jopa 9 %:lla kaikista 65 vuotta täyttäneistä on vanhuuteen liittyvää haurautta. ^(1-2). Syntyy noidankehä, jossa jaksaminen vähenee ja fyysinen aktiivisuus rajoittuu yhä enemmän.  Hauraat potilaat tarvitsevat enemmän sairaalahoitoa kuin ei-hauraat ikätoverinsa.

Ravitsemuksen merkitys ikäihmiselle

Iäkkäät ja sairaat tarvitsevat usein tavallista runsaammin proteiinia.  Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että runsaammalla proteiinin saannilla on yhteys parempaan fyysiseen kuntoon ja suurempaan lihasmassaan . Proteiinin riittävä saanti on ikäihmisille tärkeää mm. vanhuuteen liittyvän haurauden ehkäisemiseksi.

60 kg painava terve henkilö tarvitsee vuorokaudessa 48 grammaa proteiinia. Samanpainoisella terveellä ikäihmisellä proteiinin tarve suurenee 72 grammaan vuorokaudessa. Yhtä painava sairas henkilö tarvitsee vuorokaudessa jopa 90 grammaa proteiinia. Proteiinintarpeen suureneminen vastaa 3 kananmunan lisäystä samanikäisen terveen henkilön proteiinintarpeeseen.

Sairauteen liittyvän vajaaravitsemuksen ruokavaliohoito

Hyvä ravitsemustila on sairauksien välttämisen ja terveyden ylläpidon ehdoton edellytys. Kaikilla ihmisillä – niin terveillä, sairailla, nuorilla kuin vanhoillakin – on oikeus saada yksilöllisen (sairaus-)tilanteensa mukaista ravintoa. Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus voi johtaa lihasmassan menetykseen, mikä taas heikentää voimia ja vähentää jaksamista.

Nykyään on saatavilla useisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, että kliinisen ravitsemushoidon käyttö yhdessä lääketieteellisen hoidon kanssa vähentää komplikaatioita ja kuolleisuutta. Sopiva ruoka ja ravitsemus ovat potilasturvallisuuskysymyksiä. Laadukkaan, turvallisen hoidon perustana ovat vajaaravitsemuksen riskin arviointi, vajaaravitsemuksen syiden selvittäminen ja asianmukainen ruokavaliohoito, jonka yhteydessä ravinnonsaantia seurataan. Ruokavaliohoitoa pidetään hyödyllisenä ja hyvin keskeisenä osana potilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Tällainen hoito on hoitajan/potilaan kannalta yhtä tärkeää kuin lääkkeet, hengitystuki ja muut hoitotoimet.